Työsopimuksen voi tehdä kirjallisesti, suullisesti tai sähköisesti. Yllättävää kyllä, kirjallinen muoto on yleensä suosituin. Jos kyseessä on keikkaluontoinen työ, työkeikoista voidaan sopia aika nopeasti puhelimessa ja lappua ei kannata aina kirjoittaa erikseen.
Lain edessä kaikki erilaiset työn sopimismuodot ovat yhtä päteviä. Suullisen työsopimuksen heikkous on kuitenkin se, että yksityiskohtia on vaikea muistaa ja yleensä vielä hankalampi todistaa. Yleensä tilanne on sana sanaa ja muisti muistia vastaan. Tästä syystä kirjallinen pruju on kiva olla, sieltä voi tarvittaessa tarkistaa sovittuja asioita helposti.
Toki suullisen työsopimuksen voi ottaa nauhalle, jolloin sopimistilanne tallentuu ja ei tarvitse pelata oman muistin varassa. Kuitenkin aina jos kyseessä on isompi työkokonaisuus, kannattaa tehdä kirjallinen sopimus. Ihan vain varmuuden vuoksi.
