Työaikalaki on työaikaa koskettava yleislaki. Poikkeuksia tietysti on ja säännöksiä aiheesta löytyy esimerkiksi EU:n tieliikenteen ajo- ja lepoaikoja koskevassa asetuksessa, nuorista työntekijöistä annetussa laissa, kotitaloustyöntekijän työsuhteesta annetussa laissa, merityöaikalaissa ja työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annetussa laissa.
Työaikalakia sovelletaan julkisella ja yksityisellä sektorilla virka- tai työsuhteessa tehtäviin töihin.
Säännöllinen työaika
Lain mukaan säännöllinen työaika on maksimissaan kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja sellaiset neljäkymmentä tuntia viikossa. Viisipäiväinen työviikko ei kuulu työaikalain sisälle. Tämä tarkoittaa sitä, että töitä voi tehdä myös 6 päivää viikossa, jos tuo 40 tunnin viikkomäärä ei ylity.
Viikoittainen säännöllinen työaika voidaan järjestää myös keskimäärin 40 tunniksi enintään 52 viikon ajanjakson aikana.
Laissa on erikseen lueteltu ne alat ja työt, joissa työnantaja voi päätöksellään järjestää säännöllisen työajan jaksottaiseksi. Jaksotyössä säännöllinen työaika on joko korkeintaan 80 tuntia kahden viikon tai korkeintaan 120 tuntia kolmen viikon jaksoissa. Teoriassa joku siis voisi tehdä 80 tuntisen viikon, jonka jälkeen seuraava viikko olisi lomaa.
Säännöllisestä työajasta voi kuitenkin tehdä poikkeuksen työehtosopimuksella. Myös työnantajan ja työntekijän välinen sopimus riittää. Säännöllisen työajan on kuitenkin tasoittumisjakson kuluessa tasoituttava keskimäärin enintään 8 tuntiin vuorokaudessa ja 40 tuntiin viikossa. Työajasta voidaan myös sopia paikallisesti.
Muut työajat
Työsopimuksessa on mahdollista sopia liukuvasta työajasta, mutta erikseen on kuitenkin määriteltävä kiinteä työaika, työajan vuorokautinen liukumaraja, lepoaikojen sijoittaminen ja säännöllisen työajan poikkeamien enimmäiskertymä. Myös tässä tapauksessa tulee noudattaa keskimäärin enintään 40 tunnin viikoittaista säännöllistä työaikaa, eikä liukuma-aika voi olla yli 3 tuntia. Ylimääräistä työkertymää voidaan sitten vähentää työntekijän ylimääräisillä vapaapäivillä.
Työnantajan on järjestettävä työt niin, että osittaisella varhennetulla vanhuuseläkkeellä tai osittaisella hoitovapaalla olevan työntekijän on mahdollista jatkaa osa-aikaisella työajalla. Työnantajan tulee pyrkiä tähän myös silloin, jos työntekijä pyytää sosiaalisista tai terveydellisistä syistä lyhyempää työaikaa.
Ylityöt ja lisätyöt
Ylitöiden ja lisätöiden ero on siinä, onko se säännöllisen työajan sisällä vai ei. Ylityötä on säännöllisen työajan päälle tehty työ ja lisätyötä sovitun työajan ylittävä työ, joka silti on lainmukaisen säännöllisen työajan sisällä. Ketään ei voi pakottaa ylitöihin ja työntekijän on annettava suostumus niiden tekemiseen jokaiselle kerralle tai lyhyelle ajanjaksolle erikseen. Lisätyön teettämiseen on myös saatava työntekijän sopimus, paitsi siinä tapauksessa, että lisätyön tekemisestä on sovittu työsopimuksessa.
Ylityötä ei saa teettää enempää kuin 138 tuntia neljän kuukauden aikana ja maksimissaan 250 tuntia vuodessa. Paikallisella tasolla on mahdollista vielä heittää bonusylitöitä, joiden määrä on maksimissaan 80 tuntia vuodessa. Tuohon paikalliseen sopimiseen vaikuttaa kuitenkin 138 tuntia / 4 kk säädös ja sitä ei saa ylittää.
Eli jos työntekijä halutaan tappaa ylitöihin, se onnistuu tekemällä 250 lakisääteistä ja 80 paikallisesti sovittua ylityötuntia. Nämä pitää ripotella seuraavasti: Tammikuusta huhtikuuhun tehdään 138 tuntia ja sen jälkeen toukokuusta elokuuhun painetaan toiset 138 tuntia. Loppuvuoden saldoon jää vaivaiset 54 tuntia. Tällä tavalla ylityötunteja on saatu vuoden sisällä yhteensä 330 kappaletta.
Ylitöistä luonnollisesti maksetaan korotettua palkkaa. Lisätyöstä sen sijaan ei ole pakko maksaa normaalia palkkaa suurempaa korvausta. Vuorokautisesta ylityöstä maksetaan kahdelta ensimmäiseltä tunnilta 50 prosentilla ja seuraavilta tunneilta 100 prosentilla korotettua palkkaa. Lisäksi viikoittaisesta ylityöstä kilahtaa työntekijän pussiin 50 % korotettua palkkaa riippumatta ylityön määrästä. Vuorokautisen ja viikoittaisen ylityön erona on se, että vuorokautista ylityötä on työ, joka ylittää laissa säädetyn vuorokautisen säännöllisen enimmäistyöajan. Viikoittaista ylityötä taas on työ, joka ylittää laissa säädetyn viikoittaisen säännöllisen enimmäistyöajan, mutta ei kuitenkaan ylitä vuorokautista säännöllistä enimmäistyöaikaa.
Yli- ja lisätyöstä maksettavasta korvauksesta voidaan kuitenkin sopia edellisistä poikkeavia lukuja työehtosopimuksessa. Korvauksen voi myös muuttaa vapaa-ajaksi kuuden kuukauden sisällä ylityön tekemisestä. Tähän tarvitaan molempien osapuolten suostumus.
Hätätyö
Joissain ääritilanteissa työnantaja voi teettää työtä säännöllisen työajan ja ylityön päälle. Hätätyö astuu kuvioihin, kun jokin yllättävä tapahtuma on aiheuttanut tai uhkaa aiheuttaa keskeytyksen säännöllisessä toiminnassa tai uhkaa johtaa hengen, terveyden tai omaisuuden menetyksiin. Hätätyötä voi teettää enintään kaksi viikkoa.
Yötyö ja vuorotyö
Laissa on säädetty erikseen myös yötyön ja vuorotyön teettämisestä. Yötyöksi lasketaan 23.00 -6.00 välisenä aikana tehty työ. Sitä ei kuitenkaan voi teettää missä tahansa työpaikassa, vaan laissa on listattu ne, joissa se on sallittua. Näitä ovat mm. kolmivuorotyöt, apteekit, lehtien jakelutyö, kunnossapito- ja huoltotyö teillä, lentokentillä ja muissa sellaisissa paikoissa ja yrityksissä, joissa se on välttämätöntä.
Vuorotyössä vuorojen täytyy muuttua sovituin ajanjaksoin ja säännöllisesti. Tämä tarkoittaa siis sitä, että vuorojen välissä voi olla korkeintaan yksi tunti tai vuorot menevät päällekkäin korkeintaan tunnin. Lisäksi jaksotyötä tekevien työntekijöiden yötöiden teettämiselle on lisärajoituksia.
Lepoajat ja vapaapäivät
Lepoajalla varmistetaan, että työntekijällä on mahdollisuus ottaa taukoa työstään vuoron aikana tai työvuorojen välissä. Työajan ollessa yli 6 tuntia vuorokaudessa, on työntekijä oikeutettu tunnin lepoaikaan, jolloin työntekijä voi poistua työpaikaltaan, jos se on työn luonteen puolesta mahdollista. Lyhyemmästä lepoajasta voidaan sopia työsopimuksessa, mutta sen on silti oltava vähintään 30 minuuttia ja sijoituttava keskelle työpäivää. Työntekijä voi myös pyytää toista enintään 30 minuutin lepoaikaa, jos työaika on yli 10 tuntia. Vuorotyössä ja jaksotyössä työntekijälle on annettava tilaisuus syödä työn aikana tai ottaa vähintään 30 minuutin tauko.
Työvuorojen välinen lepoaika määräytyy siten, että jokaisen 24 tunnin mittaisen jakson aikana työntekijällä on 9 tai 11 tunnin yhtäjaksoinen lepoaika. Tämä 24 tuntia lasketaan edellisen työvuoron alkamisesta. Työaikalaissa on kuitenkin vuorokausilepoajoille annettu useita poikkeuksia, jolloin lepoaika voi olla tätä lyhyempi.
Työntekijän on saatava viikkoa kohden vähintään yhden 35 tunnin yhtämittaisen vapaa-ajan, joka on sijoitettava sunnuntaihin, jos mahdollista. Tätä voidaan soveltaa siten, että kahden viikon aikana vapaa-ajan keskimääräinen jakso on 35 tuntia. Myös tässä tapauksessa sen on kuitenkin oltava vähintään 24 tuntia viikossa. Vuorotyössä tarkastelujaksona voi olla jopa 12 viikkoa. Sunnuntaisin töitä saa teettää vain, jos siitä on sovittu työsopimuksessa tai työntekijä antaa siihen erillisen suostumuksen. Tästä työstä maksetaan 100 % korotettu palkka, ellei muuta sovita.
Yhteenvetona
Työaikalaki on aika joustava ja se tarjoaa mahdollisuuden erilaisiin työaikajärjestelyihin. Näitä on esimerkiksi liukuvat työajat, osa-aikatyö, osa-aikaeläke ja niin edelleen. Useimpien meidän kohdalla työajoista on sovittu lain kirjaimen ja työehtosopimuksien raameissa. Kannattaa itse selvittää, mitkä sopimukset koskevat sinun työaikaasi.
Jos haluat olla erityisen tarkka asioista, kannattaa käydä lukemassa Finlexin sivuilta mitä työaikalaki sanoo.
